Missä maissa voin jonottaa elinsiirtoa
Elinsiirrot ovat hengenpelastava lääketieteellinen toimenpide, joka on parantanut lukemattomien ihmisten pitkäikäisyyttä ja elämänlaatua maailmanlaajuisesti. Saatavilla olevien elinten puutteen vuoksi voi kuitenkin olla vaikeaa löytää sopivaa luovuttajaa. Tämän seurauksena siirtoa tarvitsevien saattaa joutua harkitsemaan matkustamista muihin maihin kuin kotimaahansa löytääkseen sopivan elimen.
Elinsiirtolainsäädäntö ja pääsy jonotusjärjestelmiin vaihtelee maittain, joten siirtoon matkustamisesta kiinnostuneiden kannattaa harkita lakien ja prosessien syvällistä tutkimista. Maat, kuten Yhdysvallat, Kanada ja Iso-Britannia, sallivat yleensä jonotuksen vain, kun potilas on kotimaassa. Vaihtoehtoisesti elinsiirtojonoja on saatavilla esimerkiksi Kyproksella, Intiassa, Meksikossa, Iranissa ja Ukrainassa, mikä tarjoaa esteettömän vaihtoehdon elinsiirtoa tarvitseville.
Yhdysvalloissa on laaja elinsiirtojärjestelmä, jota hallinnoi United Network for Organ Sharing (UNOS), ja Yhdysvalloissa ja Puerto Ricossa toimii 39 elinten hankintaorganisaatiota (OPO). Yhdysvalloissa potilaat asetetaan ensin jonotuslistalle kotiaan lähimpänä olevan OPO:n kanssa. Kun he ovat listanneet, he voivat pyytää ristiinlistaa mihin tahansa muuhun OPO:hun etsiessään parempaa vastinetta tarvitsemansa elimen tyypille ja laadulle.
Kanadalla on kaksi kansallista ohjelmaa, yksi Ontariossa ja toinen Brittiläisessä Kolumbiassa. Molemmissa on jonotuslistat elinsiirtoihin. Potilaat voidaan listata joko kotimaassaan tai provinssin ulkopuolisella jonotuslistalla, vaikka provinssin ulkopuolisessa vaihtoehdossa elinten saatavuus on tyypillisesti alhaisin.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa NHS:n veri- ja siirtopalvelu hallinnoi jonotuslistaa ja elinten allokointiprosessia. Jonotusprosessia ei ole, vaan potilaiden on otettava yhteyttä asianomaiseen siirtoyksikköön, kun he ovat päättäneet ryhtyä seuraavaan vaiheeseen.
Näiden lainkäyttöalueiden ulkopuolella joissakin maissa, kuten Kyproksella ja Intialla, on käytössä Yhdysvaltojen tai Kanadan yhteensopivia elinluovutusjärjestelmiä. Meksiko, Iran ja Ukraina tarjoavat myös elinsiirtojen jonotuslistoja, vaikka elinluovutusten ja elinsiirtojen hoitostandardit ja määräykset vaihtelevat maittain.
Yhteenvetona voidaan todeta, että elinsiirrot ovat henkiä pelastavia lääketieteellisiä toimenpiteitä, jotka voivat pidentää lukemattomien yksilöiden pitkäikäisyyttä ja elämänlaatua. Elinsiirtoa tarvitsevien on ehkä harkittava matkustamista toiseen maahan voidakseen hyödyntää vaihtoehtoisia jonotusjärjestelmiä. Jokaisella maalla on omat lakinsa ja määräyksensä elinluovutusten ja elinsiirtojen suhteen, ja tutkimusta tulee tehdä perusteellisesti ennen kuin sitoutuu jonotusjärjestelmään toisessa maassa.
